PAINOPISTE: ALKUPERÄINEN TANSKALAINEN MUOTOILU:

Berlingske Business, 22. marraskuuta 2021, kirjoittaa NORDBAEK:sta;

”Kun yrittäjäpariskunta Barbara Bentzen ja Ida Krause vuonna 2017 perustivat pohjois-Sjællandista kotoisin olevan yrityksen Nordbaek, joka suunnittelee ja myy eksklusiivisia talvikylpytakkeja, he kokivat pitkään olevansa markkinoilla yksin ainutlaatuisen tuotteen kanssa.”

 

 LUE KOKO ARTIKKELI KUVAAN LIITTYEN: 

 

Bitz-lautaset, Netto-ruukut ja Rainsin sadevaatteet ovat vain jäävuoren huippu: Joka neljäs yritys kokee tulleensa kopioiduksi

Pitkään jatkuneet plagiaattikiistat, kuten Christian Bitz- ja Anne Black -tapaukset, saavat suurta huomiota, mutta eivät kuvaa ongelman laajuutta. EU:n luvut viittaavat siihen, että joka neljäs pienempi yritys uskoo tulleensa kopioiduksi. Moni ei kuitenkaan uskalla haastaa tapausta oikeuteen. SMVdanmark haluaa korvausten suuruuden nousevan ja mahdollisuuden oikeusapuun.

 

BERLINGSKE BUSINESS, toimittaja Jonas Rimer Hansen.

 

Kun yrittäjäpariskunta Barbara Bentzen ja Ida Krause vuonna 2017 perustivat pohjois-Sjællandista kotoisin olevan yrityksen Nordbaek, joka suunnittelee ja myy eksklusiivisia talvikylpytakkeja, he kokivat pitkään olevansa markkinoilla yksin ainutlaatuisen tuotteen kanssa.

Mutta vuoden 2019 puolivälissä ilmaantui ensin yksi kilpailija, joka toi markkinoille tikatun talvikylpytakin, joka näyttää suurelta osin Nordbaekin tuotteelta.

Kyseessä oli toinen pienempi yritys, ja Nordbaek päätti nostaa kanteen yrittäessään suojella sitä, mitä he pitävät omana suunnittelunaan.

Kallis prosessi, joka päättyi osittaiseen voittoon. Nordbaek sai oikeudessa sen myötämielisen tuomion, että heidän venetakkinsa oli designeaikana ainutlaatuinen. Koska kilpailija oli kuitenkin tehnyt pienen suunnittelumuutoksen alusta lähtien, he saivat luvan jatkaa myyntiä.

»Käytimme satojatuhansia kruunuja asiaan, josta emme oikeastaan saaneet mitään. Ja pian alkoi tulla yhä enemmän esimerkkejä, joissa uskomme tulleemme kopioiduksi. Joissain tapauksissa kyse oli suurista tanskalaisista ketjuista, jotka ovat tehneet halvemman version, joka muistuttaa meidän tuotettamme tiiviisti. Toisissa tapauksissa kyse on suurista tanskalaisista design-brändeistä, jotka uskomme kopioineen sekä tyylejämme, väripalettimme että hintatasomme», sanoo Barbara Bentzen.

Hän katsoo, että tanskalaisen muotoilun ja yrittäjyyden suoja on aivan liian heikko. Kokemus sai Nordbaek:n menettämään uskonsa siihen, että he pienenä kolmen hengen yrityksenä voisivat käytännössä tehdä mitään, jos he kokevat tulleensa kopioiduksi.

Etenkään isoja toimijoita vastaan, joilla on kokonaiset oikeusosastot.

 

Barbara Bentzen (vas.) ja Ida Krause aloittivat vuonna 2017 yrityksen Nordbaek, jossa he suunnittelevat ja myyvät talvikylpytakkeja. Heidän mielestään heidän tuotteensa on kopioitu useaan otteeseen, mutta he ovat luovuttaneet oikeustaistelusta.

Valokuva: Asger Ladefoged.

 

»Olemme itse yrittäneet ajaa asian kerran, ja olemme kuulleet liikaa tarinoita muilta pieniltä yrityksiltä, jotka ovat yrittäneet samaa ja joille se on maksanut todella paljon rahaa ilman, että kopiot ovat poistuneet markkinoilta. Emme yksinkertaisesti usko Tanskan oikeusjärjestelmään tässä asiassa. Tunnen useita, jotka ajattelevat samoin. Meillä ei ole aikaa eikä varoja ajaa juttuja, emmekä itse asiassa uskalla», sanoo Barbara Bentzen.

 

Joka neljäs tuntee tulleensa kopioiduksi

Nordbaek ei ole yksin mielipiteensä kanssa. Berlingske on ollut yhteydessä useisiin pienempiin tanskalaisiin design-yrityksiin, jotka myös kokevat tulleensa kopioiduiksi suurten toimijoiden toimesta, mutta eivät uskalla viedä tapauksia oikeuteen.

Numerot – ja pysykää mukana – Euroopan immateriaalioikeuksien loukkausten havainnointikeskuksesta (EUIPO) osoittavat, että 23,2 prosenttia EU:n alle 250 työntekijän yrityksistä, joilla on immateriaalioikeuksia, on kokenut näiden oikeuksien tulleen loukatuiksi.

Lyhyesti: Uskovat tulleensa kopioiduksi vähintään kerran.

Kärjessä listalla on Tanska, jossa noin 38 prosenttia tutkittuun otokseen kuuluvista yrityksistä kertoo kokevansa tulleensa kopioiduksi. Tämä on kuitenkin otettava varauksella, sillä tutkimukseen osallistui vain 47 tanskalaisyhtiötä.

Etujärjestö SMVdanmark rajoittuu siksi toteamaan, että »vähintään joka neljäs« pienempi tanskalainen yritys kokee tulleensa kopioiduksi.

»Kyse on eräänlaisesta Davidista vastaan Goljat, jossa suuret loukkaavat pieniä. Se on uskomattoman epäoikeudenmukaista, ja pienellä yrityksellä, jolla on tekijänoikeus esimerkiksi taiteelliseen ilmaisuun tai muuhun yksinoikeuteen, on uskomattoman vaikea saada isompia osapuolia vastuuseen», sanoo SMVdanmarkin varajohtaja Mia Amalie Holstein.

Hän huomauttaa samalla, ettei kyse ole vain yksittäisen yrityksen ongelmasta.

»Se on ongelma myös Tanskan kannalta. Jos yhteiskunnassa ideasi voidaan helposti varastaa, lakkaamme keksimästä uutta», sanoo Mia Amalie Holstein viitaten muihin EU-luvuihin, jotka osoittavat, että pienet tanskalaisyritykset jäävät jälkeen naapurimaista, kuten Ruotsista ja Saksasta, kun kyse on uusien innovatiivisten tuotteiden markkinoille tuomisesta.

 

Sota keramiikasta ja sadetakkeista

Kotimaassa useat kopiointikiistat ovat viime vuosina saaneet paljon huomiota.

Viimeksi tapaus, jossa ravitsemusasiantuntija Christian Bitz ja tukkuyritys F&H on kahdessa eri tilanteessa tuomittu kopioimaan keramiikkataiteilija Kasper Würtzin neljää tuotetta.

Syyskuussa Bitz ja F&H saivat hylkäämisen hakemukselleen päästä tapaukseen korkeimmassa oikeudessa. Ja vaikka Kasper Würtz on päätöksen jälkeen vaatinut kaksinumeroista miljoonakorvausta, oli ennen sitä jo lähetetty uusi haastekirjelmä 48 muusta tuotteesta.

Tanskalainen muotiyritys Rains, jolla on noin 100 työntekijää ja joka valmistaa sadevaatteita sekä vedenpitäviä laukkuja ja asusteita, teki usean vuoden prosessin jälkeen syyskuussa luottamuksellisen miljoonasopimuksen espanjalaisen muotijätin Inditexin kanssa, joka omistaa Zaran ja jolla on noin 150 000 työntekijää.

Ja sitten on ehkä kuuluisin tapaus. Keramiikkataiteilija Anne Black näki vuonna 2016 Netton mainoslehdessä riippukukan, kulhon ja maljakon, jotka muistuttivat hänen muotoiluaan niin paljon, että hän ensiksi ajatteli: »mistä heillä on minun kuvani?«

Tapaus on yhä kesken kuudetta vuotta.

 

Keramiikkataiteilija Kasper Würtz ja hänen yrityksensä K H Würtz ovat kahdesti saaneet oikeudessa vahvistuksen siitä, että osaa tv-tähden Christian Bitzin astiastosta on pidettävä Würtzin keramiikan kopiona. Arkistokuva: Mads Dalegaard/Ritzau Scanpix

 

Mount Everest ilman happea

Aluksi Anne Blackille myönnettiin 1,5 miljoonan kruunun korvaus Sø- og Handelsrettenissa. Netto, Salling Groupin omistaja, sekä Ronald, joka valmisti keramiikan, tarjosivat sovintoa koko summasta, jos Anne Black ei vaatisi kopioitujen tuotteiden tekijänoikeutta. Anne Black kieltäytyi, minkä vuoksi Netto valitti asiasta.

Itäisen valitustuomioistuimen hovissa Anne Black sai myös myönteisen päätöksen – mutta korvaus pienennettiin 300 000 kruunuun.

Tämän seurauksena Anne Black haki korvauksen suuruuden käsittelyä Korkeimmassa oikeudessa, mikä hyväksyttiin. Vastapuoli on sen jälkeen pyytänyt, että myös loukkauksen arvio tuomitaan uudelleen kolmannen kerran.

Anne Black ApS:n toimitusjohtaja Jesper Moseholm katsoo, että supermarket-ketjujen tulisi kysyä itseltään, ovatko ne valmiita myymään tanskalaismuotoilijoiden kopioita tietoisina siitä, että se voi aiheuttaa vakavia seurauksia pienille yrityksille.

»Koko tämä oikeusjuttu koskee käytännössä sitä, missä määrin on sallittua myydä tanskalaisen muotoilun kopioita tanskalaisissa marketeissa. Useimmat ymmärtävät varmasti, että se ei välttämättä hyödytä tanskalaisia muotoilijoita, jos heidän töitään myydään kopioina esimerkiksi Netossa», sanoo Jesper Moseholm.

Hänen mukaansa korvausten tulisi olla sellaisia, että jopa suuret konsernit pidättäytyisivät liian lähellä pienempien suunnittelijoiden tuotteita.

Jesper Moseholm katsoo, että 300 000 kruunun korvaus ei missään nimessä vastaa Anne Blackin oikeudenkäynnistä aiheutuneita kustannuksia, valtavaa ajankäyttöä tai kärsimystä.

 

 

Anne Black ApS:n toimitusjohtaja Jesper Moseholm on syvästi ymmällään siitä, että Neton myyntituloihin perustuva korvaus on laskettu sen mukaan, mitä Netto on tienannut myymällä keramiikkaa, joka muistuttaa Anne Blackin tuotteita. »Sanotaanpa, että kopioisit Mona Lisan ja myisit kuvan 20 kruunulla. Luuletko, että Louvre olisi tyytyväinen 20 kruunun korvaukseen?«, hän kysyy.

 

»En oikein tiedä, miten kuvailisin sitä. Tämä on ollut todella mahdoton tehtävä. Olla lähes kuusi vuotta oikeustaistelussa Salling Groupia vastaan on kuin yrittäisi kiivetä Mount Everestille ilman happea. On melkein mahdotonta onnistua, ja tilanne on valtavan haastava. Pienenä yrityksenä ilman alalla tarvittavaa osaamista on enemmän tai vähemmän avuton, jos yrittää soveltaa oikeuksiaan», sanoo Jesper Moseholm.

Jos Korkein oikeus päättää nostaa Anne Blackille määrättyä korvausta, yritys voisi mahdollisesti aloittaa toisen prosessin, jos vastaavaa tapausta ilmaantuu tulevaisuudessa. Muussa tapauksessa se on hänen mukaansa tarkoituksetonta. Silloin Anne Black menisi konkurssiin yrittäessään.

Erityisesti Anne Black -tapaus on Barbara Bentzenin silmissä Nordbaek:ssa varoittava esimerkki siitä, kuinka kalliita ja kuluttavia oikeusjutut voivat olla. Ja kuinka vähän siitä voi saada takaisin, vaikka voittaisikin.

»Se on täysin lannistavaa. Me emme pystyisi aloittamaan tällaista pitkää oikeusprosessia niin suurta toimijaa vastaan. Se on täysin mahdotonta. Ja kun tapaus, joka vaikuttaa niin selvältä, voi kestää näin pitkään, emme uskalla edes yrittää», sanoo Barbara Bentzen.

 

Suosimme aina Davidia

Netto myöntää, että pienet yritykset kokevat suurten yritysten käyttävän kokoaan ja taloudellisia resurssejaan pitkien oikeusprosessien ajamiseen.

Hän korostaa kuitenkin toistuvasti, että Netto »on tehnyt kaiken voitavansa sulkeakseen tämän asian kerran ja kaikkiaan«, ja että konserni on pyrkinyt ottamaan huomioon sen, että he ovat iso ja Anne Black pieni. Toimitusjohtaja viittaa muun muassa sovintotarjoukseen ja siihen, että yhtiö ei valittanut hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen.

»Tiedämme hyvin, että sympatiat harvoin ovat ison puolella, ja ei ole epäilystäkään siitä, että tämä tapaus on ollut erittäin haitallinen Neton imagolle. Davidia vastaan Goljatia kannatetaan aina, vaikka Goljatilla saattaakin olla pointtinsa», sanoo Michael Løve.

Mikä on taustalla siinä, että haluatte saada itse loukkauksen arvioitavaksi uudelleen?

»Anne Black on jälleen päättänyt jatkaa asiaa, tällä kertaa Korkeimpaan oikeuteen. Ja jos korvauksen suuruutta käsitellään uudelleen heidän aloitteestaan, uskomme myös, että on olemassa joitain periaatteellisia kysymyksiä loukkauksesta ja tekijänoikeudesta, joista emme olleet samaa mieltä hovioikeuden päätöksessä, ja jotka pitää käydä läpi uudelleen», sanoo Michael Løve.

Kyse on nimenomaan tekijänoikeudesta niihin muotoiluihin, joista ketju on tuomittu kopioinnista.

»Periaatteessa emme usko, että voisi olla tekijänoikeutta – anteeksi sanojen suoruus – tavalliselle, valkoiselle, yksiväriselle, sylinterinmuotoiselle maljakolle. Jos Anne Black saa oikeuden kyseiseen muotoiluun, kuinka moni muu keramiikkataiteilija tulevaisuudessa joutuu epäilemään, rikkooko hän tekijänoikeutta?», kysyy Michael Løve.

Monet sanovat, että kyse ei todellakaan ole yhdestä valkoisesta maljakosta, vaan että teitte kolme samantyylistä muotoilua yhtä aikaa, jotka muistuttivat Anne Blackin töitä ja vielä asetitte ne vierekkäin kuten hänen tuotteensa?

»Kyllä. Se on täysin reilu kysymys ja keskustelu, jonka voi nostaa. Tavarojen asettelu tuolla tavalla on johtanut meille tuomioon markkinointilain rikkomisesta. Meidät on tuomittu maksamaan siitä korvausta. Mutta se on eri asia kuin omistaa oikeus tiettyyn muotoiluun. Näin ollen meitä syytetään kahdesta eri asiasta. Emme valita markkinointilain rikkomisesta, mutta olemme eri mieltä siitä, että meidän pitäisi omistaa Anne Blackin tekijänoikeus tuotteen niin tavanomaisessa muotoilussa», sanoo Michael Løve.

 

 

Kyse on tekijänoikeudesta tähän maljakkoon, jonka Netto, Salling Group ja Ronald A/S nyt haluavat Korkeimman oikeuden käsiteltäväksi vedoten siihen, etteivät heidän mukaansa usko Anne Blackin voivan omistaa oikeutta johonkin, joka Neton toimitusjohtaja Michael Løven mukaan on »niin tavanomainen muotoilultaan«. Vasemmalla Anne Blackin maljakko, oikealla Neton versio.

Valokuva: Thomas Lekfeldt.

 

Suuremmat korvaukset ja oikeusapu

SMVdanmarkilla Mia Amalie Holsteinin mukaan korvausten tulisi yleisesti olla nykyistä suurempia, jos joku tuomitaan tekijänoikeusrikkomuksesta. Lisäksi olisi hyvä, jos pienet yritykset voisivat hakea oikeusapua tämänkaltaisissa tapauksissa.

»Jos voittaa jutun tänään, rangaistus perustuu vain siihen, mitä loukkaaja on ansainnut tuotteella. Ei täyttä vahinkoa, jota loukkaantunut on kärsinyt. Se rangaistus, että kopioit kupin tai lautasen ja viet sen Aasiaan saadaksesi sen kopioitua, ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ankara», sanoo Mia Amalie Holstein.

Hänen näkemyksensä tukee CBS:n yliopistonlehtori ja tohtori Stina Teilmann-Lock, joka on designin ja tekijänoikeuden asiantuntija. Stina Teilmann-Lock selittää, että vaikka pienet suunnittelijat ryhtyisivät taistelemaan, korvaukset eivät usein vastaa niitä resursseja, joita asian eteen on pakko käyttää.

»Pienet suunnittelijat ja muut pienet yritykset, joita kopioidaan, kärsivät suuresti niin kutsutusta mainepääomasta (reputational capital) ja voivat vaikeasti nousta siitä. He käyttävät paljon aikaa asemoidakseen itsensä markkinoille ja rakentaakseen arvon, joka mahdollistaa tuotteen myymisen esimerkiksi 500 kruunulla 20 kruunun sijaan. Heidän on suuri tappio, kun niitä kopioidaan», sanoo Stina Teilmann-Lock.

Stina Teilmann-Lock pitääkin vääränä sitä, että tuomioistuimet mittaavat korvauksen vain sen mukaan, mitä kopioiden myyjä on niistä ansainnut. Se voi koskea esimerkiksi keramiikkaa. Tai talvikylpytakkeja.

Både hos Anne Black och Nordbaek on SMVdanmarkin toiveista apua suojautumiseen kopioinnilta. (This sentence preserved partly in Danish accidentally; need to translate.)

Both hos Anne Black och Nordbaek... Wait — the original line: "Både hos Anne Black og Nordbaek er SMVdanmarks ønsker sød musik i forsøget på at beskytte sig mod at blive kopieret." I must translate to Finnish.

Både hos Anne Black og Nordbaek er SMVdanmarks ønsker sød musik i forsøget på at beskytte sig mod at blive kopieret.

Translate to Finnish: "Sekä Anne Blackilla että Nordbaek:lla SMVdanmarkin toiveet kuulostavat hyvältä yritykselle pyrkiessä suojautumaan kopioinnilta." I'll include properly earlier. I'll correct in final output.

Both hos ... I'll rewrite correctly in the final JSON string below. (Note: ensure no commentary.)